Kesä on kukkeimmillaan ja siihen kuuluu minunkin kohdallani erityisen runsaasti lukemista ja kuuntelemista. Kirjoja ahnehdin usean teoksen viikkotahdilla ja oheen löytyy myös YLE:n loistavasta Areena-palvelusta korkealaatuista toimitettua ohjelmaa niin musiikista kuin muistakin aiheista.
Heinäkuun alkupuoliskolla olen tarttunut sekä kirjana että toimitettuna ohjelmana aiheeseen ihmishirviöt. Nyt ei siis puhuta rikollisista ja mielenvikaisista sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan historian henkilöistä, joiden kunniaksi on pystytetty patsaita ja laadittu ylistyslauluja. Ja joiden jäljiltä hengissä selvinneet aikalaiset ovat saaneet siivota käsittämättömän määrän ruumiita. Kirja on Ari Turusen aiemmin tänä vuonna ilmestynyt ”Mulkerot - patsaalle kohotettujen suurmiesten elämäkertoja” (Into-kustannus) ja ohjelmasarja Yle Puheen jo 2017 aloitettu ”12 diktaattoria”. (Toim. Raimo Tyykiluoto), johon on tullut mukavasti jatkoa vv. 2018-19 - nyt sarja käsittää yhteensä 32 diktaattoria ja 12 kulttijohtajaa.
On pakko myöntää, että nämä asiantuntijoiden lausuntoihin sekä luotettavina pidettyihin kirjallisiin lähteisiin perustuvat selvitykset ovat kiehtovaa luettavaa ja kuunneltavaa - samalla kun ne ovat äärimmäisen vastenmielisiä ja puistattavia muistutuksia siitä, millaisia kusipäitä sivilisaatiomme on onnistunut historiansa aikana tuottamaan. Tunnustan, että muutaman kerran lukeminen/kuunteleminen oli pakko jättää kesken iljetyksen kasvaessa mieltä kuohuttaviin mittasuhteisiin. Tuli siis paha olo.
Kertomuksia voi hyvin lukea/kuunnella groteskina väkivaltaviihteenä, jonka body count päihittää useimmat fiktiiviset tarinat ja joiden julmuus ylittää usein normaalin ihmisen käsityskyvyn. Useimmissa lukijoissa nämä pienoiselämäkerrat tai henkilökuvat herättävät kuitenkin ajatuksia ja panevat pohtimaan homo sapiens -eläinlajin merkillistä toimintaa. Itselläni on lukemisen ja kuuntelun myötä noussut mieleen kolme erityistä kysymystä: 1. Miten todennäköistä uusien mulkeroiden nousu ja menestys ovat omassa ajassamme (suhteessa menneisiin vuosisatoihin ja -tuhansiin)? 2. Voisiko hullu diktaattori nousta valtaan Suomessa? 3. Voisiko minustakin tulla hullu diktaattori tai ainakin määritelmän täyttävä mulkero?
1. On varmasti niin, että menneinä aikoina monet seikat ovat helpottaneet hirmuvaltiaiden nousua ja vallassa pysymistä. Olisi kuitenkin naiivin toiveikasta luottaa siihen, että nykypäivän tasapuolisempi sivistys, koulutus ja tiedon helpompi saatavuus tekisivät kansakunnista jotenkin vastustuskykyisempiä mulkeroille. Keinot ovat ehkä erilaisia, mutta kehityskaaret jotenkin pelottavan samankaltaisia kuin satoja tai tuhansia vuosia sitten. Kaipaatteko perusteluita? Te tiedätte kyllä: USA, Venäjä, Unkari, Turkki, Kiina, Pohjois-Korea - ihan vain ensimmäiseksi mieleen juolahtaneita mainitakseni.
2. No eihän Suomessa sellaista voisi tapahtua, eihän? Meillä tosiaan on paljon suojaavia tekijöitä (todellinen kansanvalta ja sananvapaus, korkea koulutustaso ja ilmapiiri, joka arvostaa asiantuntemusta kovien keinojen sijaan). Useimmat meistä pitävät tilannetta pysyvänä ja yhteiskuntaamme vakaana, mutta kuinka hauras se lopulta on silloin kun ajat kovenevat riittävästi? Vain vajaat 50 vuotta sitten eli 1973 Suomeen valittiin presidentti poikkeuslailla - Urkin kohdalla perinteinen demokratia sai taipua. Kenties onneksemme ”tasavallan Kekkonen” oli tuolloin jo vanha mies, eikä jaksanut ryhtyä hyödyntämään tilannetta täysimittaisesti valtansa pönkittämiseksi. Mutta joissain toisissa olosuhteissa tilanne olisi voinut edetä eri suuntaan. Olisimmeko ehkä päässeet todistamaan tilannetta, jossa Suomen valtionpäämies myllykirjeiden lähettämisen sijasta toteuttaakin pyrkimyksiään kuolemanpartioiden avulla? Kaukaa haettua - vai onko sittenkään?
3. Vastaukseni tähän pohdintaan on kahtalainen: a. Ei mitenkään eikä missään olosuhteissa, b. Ei voi tietää.
Vastaus a. viittaa nykytilanteeseen, jossa olen jo liian iäkäs ja sivistyksen/demokratian kyllästämä, jotta olisin kiinnostunut oman valtani maksimoimisesta koko muun yhteiskunnan/maailman kustannuksella. Ajatus tuntuu absurdilta, minua vain kiinnostavat asiat, joilla ei ole juurikaan tekemistä vallan tai varsinkaan hirmuvallan kanssa. Mulkero voin toki olla joidenkin mielestä, mutten kuitenkaan samassa merkityksessä kuin hahmot Turusen teoksessa ;-)
Vastaus b. taas viittaa tilanteeseen, jossa olisin jo hyvin nuorena joutunut otollisiin olosuhteisiin. Toisin sanoen kylpenyt ilmapiirissä, jossa erityislaatuisuuttani ja oikeuksiani suhteessa muihin ihmisiin olisi korostettu riittävästi. En voi mitenkään vakuuttaa, ettei olisi noussut kusi hattuun.
Huomaan näitä kirjoittaessani, että juttua riittäisi tästä aiheesta vaikka kuinka paljon. Täytyy kuitenkin muistuttaa itselleen, että tässä kirjoitetaan blogia eikä esseetä tai tutkielmaa. Jätän siis esitetyt ja esittämättömät kysymykset ilmaan leijumaan mahdollisille lukijoille ja ehkä itsellenikin. On varmasti hyvä aika ajoin palauttaa mieleen, että mulkeroita ei nosta valtaan kukaan muu kuin minä ja sinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti